lauantai 2. tammikuuta 2016

Melkein jo lämmittää

Lähdin tunturiin ikävää pakoon. Isommat lapset lähtivät etelään päin varhain aamulla. Aamu oli siksi haikea ja talo tuntui tyhjältä.

Ehkä näytin yksinäiseltä tai eksyneeltä kulkiessani tunturissa. Vastaan tuli pariskunta ja oikein pysähtyivät juttelemaan. Tuntui mukavalta. Olen tottunut väistelemään. Täällä hymyillään ja tervehditään. Jutun juurta löysimme alkuun maisemasta ympärillämme...