Pohdimme yöllä miehen kanssa iloja ja huolia ja niiden haalimista. Tuntuu siltä, että jokaisella on oma huolikiintiönsä joka täytyy täyttää. Jos ei yhdestä möykystä saa kyllikseen voi useista pienistä huolista koota päivän annoksen. Ja jos omissa ympyröissä ei ole huolen häivää niin maailmahan on sitä täynnä, sen kun poimii pahimmat päältä.Isojen huolien alla tajuaa miten pienistä asioista on ollut huolissaan ja vielä turhaan. Kun Mandi kilon painoisena taisteli elämästään (17v sitten), ei maailmassani ollut muita huolia. Vain tämä yksi. Ja ajattelin, että jos tästä selvitään niin on huolet takana. Kunpa pienien huolien stressatessa muistaisi pitää mittasuhteet mielessään.
