Vesiteos

Pala Näsijärveä

Ne ovat kasvaneet valtaviksi...

... ja niiden poimiminen on esteettisestikin nautinnollista.

Mun poikia:

vävypoika ja poika.

Superruokaa:

puolukka. Melkein itse hypähtävät ämpäriin.

Saada lenkkeillä...

...näissä maisemissa. Mikä etuoikeus!

Lenkkipolulla...

...mieleni tyyntyy.

Mökki kylpi...

...ilta-auringossa.

Kohti

Mitä mielessä?

Myönnän... hävitin ne kirvat. Mutta aiheuttaa hieman pelkoa kun tullaan ikkunaani osoittamaan mieltä ja heiluttelemaan tuntosarvia.

Kätevä joutsenkaula

Kesäidylli

Ei mun, olin vain sivustakatsoja.

Vedenvihreässä vedessä...

...puiden alla varjossa, lymyilivät kalat.

Vesipalatsissa...

Ylös vuorelle...

St. Gilgen

Näkymä aamulla kun avasin verhot. 

Legoland oli mainio

Käynti legolandissa oli unelmien täyttymys 6-vuotiaalle mutta sen hauskuus yllätti meidät kaikki.

Onnelliset

Viikkokisoissa...

...tärkeintä ei ole vauhti vaan että on KIVAA!

Jussina aion...

...kastella talviturkkini. 

Tampere

Ihana kesä!

Otoksia lenkkipolkuni varrelta

Seisoin rannalla hiljaa

Kevätilta

Miten lohdullista!

Kevät tulee sittenkin joka vuosi.

Kylmää pitsiä

Elämää

Tähän vuoteen on mahtunut jo niin paljon Elämää. Ja vasta helmikuu. Olen nähnyt syvien vesien tummuuden mutta olen tuntenut myös iloa. Vuodenvaihteen toiveikas päätös: aion olla onnellinen, on haasteellisempaa kuin kuvittelinkaan.

En silti luullut onnellisuuteni perustuvan loistaviin olosuhteisiin. Olen jo sen verran elämää nähnyt, että tiedän ettei elämä tule koskaan täysin ehjäksi ja täydellisen kauniiksi. Aina on säröjä. Keskeneräisyys pitää kestää. Ja tummia raitoja, niitä tulee. Mutta pitää keskittyä siihen hyvään mitä on. Ja suunnata askeleensa määrätietoisesti valoa kohti. Elää omaa elämää eikä verrata toisten elämiin, josta näemme vain pinnan. Onnellisuus on valinta. Tätä yritän.
Tätä pohti myös Sami Sillanpää Hesarin pääkirjoituksessaan.

Palaveri lenkillä

Pidin tänään projektipalaverin lenkillä. Mukaani otin muistiinpanovälineet. Olen huomannut, että lenkillä ajatuksetkin ovat vauhdissa. Lisäsin näin tavallaan tunnin päivääni koska tein samanaikaisesti duunia ja olin vapaalla.
Idean tästä sain ystävältäni, joka harrastaa suunnistusta. Hänelle oli suositeltu Aku Ankan lukemista lenkillä. Sitäkin voisin koettaa.

Vapautta on...

...tehdä oma latu, joka risteää jäniksen jälkien kanssa haluamassani kohdassa ja kaartaa takaisin kotirantaan kehässä, joka on minulle täydellisen sopiva.

Kauempaa...

...katsottuna kotipikkukaupunkini on ihan siedettävä. Ellei kauniskin. Pienet huoleni tuntuvat mitättömän pieniltä. Ja elämäni, se näyttää onnellisemmalta kuin tajusinkaan.

Niinkuin päivä...

...niin oli myöskin lenkki: Kinosjuoksua lumituiskussa.

Värimerkki

Aika päättää viikon työt. I wish I could.

Love is...

...in the snow.

Okeiokei

Tästä lasken ehdottomasti.

Ja sitten tulee päivä...

...jolloin on nukkunut hyvin. Tapaa kannustavia ihmisiä. Saa kiinnostavia töitä. Onnistuu tekemään ruokaa, jota myös lapset kehuvat. Sinä päivänä jokaisella pilvellä on pitsireunat ja sumun harso peittää maan.

On öitä...

...jolloin en nuku. Se on tosi harmillista mutta sittemmin olen ymmärtänyt, että valvomisenkin voi tehdä niin mukavaksi kuin mahdollista. Tuskailu ei auta asiaa.
Hiljainen talo, ympärillä pimeää, jossa minä, pikkuruinen valo ja kirja olemme missä milloinkin.

Lunta on tullut...

...pihaan
ja tupaankin asti. Odotan kevättä.

2013...

...aion olla onnellinen.

Toivon kaikille oikein Onnellista Uutta Vuotta!
Happy New Year!!!

Heureka

Heureka on mielenkiintoinen paikka aikuisellekin. Ykkösenä porukkaamme kolahti planetaarioesitys: Löytöretki avaruuteen. Ilmastonmuutososaston vesipohja toi kyllä tunnelmaa mutta märissä saappaissa tallustelu ja pelko kompastumisesta kamera kädessä vei sitä.

Jouluna....

...ihanaa yhdessäoloa perheen kesken. Ja musisointia...

...yhdessä.

Sain...

...mitä toivoin. Kirjan, jonka lukemisesta jouluyönä olen haaveillut koko syksyn. Varmuuden vuoksi mulla oli varakirja (jonka palautan) kaapissa, jos pukki olis unohtanut. Tai ei se tainnut olla pukilta koska paketissa luki: äiti.

Ehdin...

...juuri parahiksi kotiin. Näkemään auringon viimeiset säteet. Huh.

En ymmärrä

Oliko tämä vanha ja kaunis poppeli niin läpilaho, että oli pakko kaataa?

Mun kotikadulla, Poppelikadulla on kaadettu kaikki ihanat vanhat poppelit, jotka on tuoneet kadulle tunnelmaa ja historian havinaa.
Okei. Osa poppeleista todettiin sisältä lahoiksi kun kaikki ne tutkittiin yhden kaaduttua eräänä myrskyisenä yönä. Mutta osa todettiin ihan hyviksi. Sitten tehtiin tämä järjetön päätös kaataa kuitenkin kaikki.

Yksi poppeli on vielä jätetty jouluksi pystyyn mutta sekin on jyrsitty niin rumaksi että on pakko itkeä kun kävelee sen ohi. Yritän nyt joulun katsella muualle.

Tässä linkki kuviin, jossa yksi poppeli on halkaistu. Kuten näkyy on puu hyväkuntoinen ja terve. Kelpasi hyvin puusepälle.

Juuri nyt!

Poppelikadun viimeiset poppelit kaatuu... :(

Valoa kohti

Juuri kun tie alkaa käydä liian mutkikkaaksi ja kapeaksi enkä tiedä mitä reittiä kannattaisi ajaa, tulee aurinko esiin ja tiedän. Valoa kohti.