Kätevä joutsenkaula

Kesäidylli

Ei mun, olin vain sivustakatsoja.

Vedenvihreässä vedessä...

...puiden alla varjossa, lymyilivät kalat.

Vesipalatsissa...

Ylös vuorelle...

St. Gilgen

Näkymä aamulla kun avasin verhot. 

Legoland oli mainio

Käynti legolandissa oli unelmien täyttymys 6-vuotiaalle mutta sen hauskuus yllätti meidät kaikki.

Onnelliset

Viikkokisoissa...

...tärkeintä ei ole vauhti vaan että on KIVAA!

Jussina aion...

...kastella talviturkkini. 

Tampere

Ihana kesä!

Otoksia lenkkipolkuni varrelta

Seisoin rannalla hiljaa

Kevätilta

Miten lohdullista!

Kevät tulee sittenkin joka vuosi.

Kylmää pitsiä

Elämää

Tähän vuoteen on mahtunut jo niin paljon Elämää. Ja vasta helmikuu. Olen nähnyt syvien vesien tummuuden mutta olen tuntenut myös iloa. Vuodenvaihteen toiveikas päätös: aion olla onnellinen, on haasteellisempaa kuin kuvittelinkaan.

En silti luullut onnellisuuteni perustuvan loistaviin olosuhteisiin. Olen jo sen verran elämää nähnyt, että tiedän ettei elämä tule koskaan täysin ehjäksi ja täydellisen kauniiksi. Aina on säröjä. Keskeneräisyys pitää kestää. Ja tummia raitoja, niitä tulee. Mutta pitää keskittyä siihen hyvään mitä on. Ja suunnata askeleensa määrätietoisesti valoa kohti. Elää omaa elämää eikä verrata toisten elämiin, josta näemme vain pinnan. Onnellisuus on valinta. Tätä yritän.
Tätä pohti myös Sami Sillanpää Hesarin pääkirjoituksessaan.

Palaveri lenkillä

Pidin tänään projektipalaverin lenkillä. Mukaani otin muistiinpanovälineet. Olen huomannut, että lenkillä ajatuksetkin ovat vauhdissa. Lisäsin näin tavallaan tunnin päivääni koska tein samanaikaisesti duunia ja olin vapaalla.
Idean tästä sain ystävältäni, joka harrastaa suunnistusta. Hänelle oli suositeltu Aku Ankan lukemista lenkillä. Sitäkin voisin koettaa.

Vapautta on...

...tehdä oma latu, joka risteää jäniksen jälkien kanssa haluamassani kohdassa ja kaartaa takaisin kotirantaan kehässä, joka on minulle täydellisen sopiva.

Kauempaa...

...katsottuna kotipikkukaupunkini on ihan siedettävä. Ellei kauniskin. Pienet huoleni tuntuvat mitättömän pieniltä. Ja elämäni, se näyttää onnellisemmalta kuin tajusinkaan.

Niinkuin päivä...

...niin oli myöskin lenkki: Kinosjuoksua lumituiskussa.

Värimerkki

Aika päättää viikon työt. I wish I could.

Love is...

...in the snow.

Okeiokei

Tästä lasken ehdottomasti.

Ja sitten tulee päivä...

...jolloin on nukkunut hyvin. Tapaa kannustavia ihmisiä. Saa kiinnostavia töitä. Onnistuu tekemään ruokaa, jota myös lapset kehuvat. Sinä päivänä jokaisella pilvellä on pitsireunat ja sumun harso peittää maan.

On öitä...

...jolloin en nuku. Se on tosi harmillista mutta sittemmin olen ymmärtänyt, että valvomisenkin voi tehdä niin mukavaksi kuin mahdollista. Tuskailu ei auta asiaa.
Hiljainen talo, ympärillä pimeää, jossa minä, pikkuruinen valo ja kirja olemme missä milloinkin.

Lunta on tullut...

...pihaan
ja tupaankin asti. Odotan kevättä.

2013...

...aion olla onnellinen.

Toivon kaikille oikein Onnellista Uutta Vuotta!
Happy New Year!!!

Heureka

Heureka on mielenkiintoinen paikka aikuisellekin. Ykkösenä porukkaamme kolahti planetaarioesitys: Löytöretki avaruuteen. Ilmastonmuutososaston vesipohja toi kyllä tunnelmaa mutta märissä saappaissa tallustelu ja pelko kompastumisesta kamera kädessä vei sitä.

Jouluna....

...ihanaa yhdessäoloa perheen kesken. Ja musisointia...

...yhdessä.

Sain...

...mitä toivoin. Kirjan, jonka lukemisesta jouluyönä olen haaveillut koko syksyn. Varmuuden vuoksi mulla oli varakirja (jonka palautan) kaapissa, jos pukki olis unohtanut. Tai ei se tainnut olla pukilta koska paketissa luki: äiti.

Ehdin...

...juuri parahiksi kotiin. Näkemään auringon viimeiset säteet. Huh.

En ymmärrä

Oliko tämä vanha ja kaunis poppeli niin läpilaho, että oli pakko kaataa?

Mun kotikadulla, Poppelikadulla on kaadettu kaikki ihanat vanhat poppelit, jotka on tuoneet kadulle tunnelmaa ja historian havinaa.
Okei. Osa poppeleista todettiin sisältä lahoiksi kun kaikki ne tutkittiin yhden kaaduttua eräänä myrskyisenä yönä. Mutta osa todettiin ihan hyviksi. Sitten tehtiin tämä järjetön päätös kaataa kuitenkin kaikki.

Yksi poppeli on vielä jätetty jouluksi pystyyn mutta sekin on jyrsitty niin rumaksi että on pakko itkeä kun kävelee sen ohi. Yritän nyt joulun katsella muualle.

Tässä linkki kuviin, jossa yksi poppeli on halkaistu. Kuten näkyy on puu hyväkuntoinen ja terve. Kelpasi hyvin puusepälle.

Juuri nyt!

Poppelikadun viimeiset poppelit kaatuu... :(

Valoa kohti

Juuri kun tie alkaa käydä liian mutkikkaaksi ja kapeaksi enkä tiedä mitä reittiä kannattaisi ajaa, tulee aurinko esiin ja tiedän. Valoa kohti.

Hei sinä...

...joka ohitit minut lenkillä noin viikko sitten, kiitos. Sain vihdoin tehtyä päätöksen: Helsinki City Marathon 2013.

Kuvassa juoksen (5145) ensimmäistä maratoniani Helsingissä muutama vuosi sitten.

Isän muistolle♥

Onegin

Onegin baletti Budapestissa oli ihana ja vaikuttava!
Teki mieli itkeä esityksen jälkeen, se kosketti niin - henkilökohtaisesti.
Lippu maksoi vaivaiset 3 euroa. Hävetti saada sillä niin paljon.

Lokakuu

Kunpa...

...jaksaisin pysyä avoimena ja valolle alttiina.

Pidin talvesta...

Helmikuun talvikuva

...vähän ja olen hyvin iloinen kun se on ohi. Talvella palelen alvariinsa ja haluaisin vain nukkua. Luulen, että osin nukunkin talviunta koska näin kevään tullen herään. Voiko herätä jos ei ole nukkunut?

Olen niin kiitollinen!

40 000 käyntiä blogissani. Hiihdin pienen lenkin talvisessa postikortissa. Mies tuli matkalta kotiin. Paljon aihetta olla kiitollinen!

Kumpi?

Äänestän häntä, jonka arvot ovat lähempänä omiani.
Kumpi on heikompien, syrjittyjen ja vähemmistöjen puolella? Eikä vain suomen, vaan koko maailman. On valmis taistelemaan esim. lapsityövoiman käyttöä ja sortoa vastaan.
Kumpi on rakentanut rauhaa ja sovittanut konflikteja? Kummalle ympäristönsuojeluasiat ovat tärkeitä?
Kumpi pitää kyöhien puolta, niin että rikkaus niin suomessa kuin muuallakin maailmassa jakautuisi tasaisemmin.
Kumpi on suvaitsevaisempi? Olenko minä suvaitsevainen?
Toisen elämäntyö ja painopisteet ovat mielestäni tärkeämmät ja merkittävämmät. Todelliset arvot näkyvät käytännössä.

Metsä

Mikä Keto sopis mun imagoon?

Mikä Keto sopis mun imagoon?: Kysyjänä Sirpa Ristamäen veistos.

Olen yhdessä Laura Inkeroisen suunnitellut ja tehnyt Keto-laukkumallistoa kierrätysmateriaaleista. Ensimmäiset mallit: Kurjenkello ja sen pikkusisar Kissankello esiteltiin Kulttuuricampuksen tuotemyynnissä Joulun alla.  Ensimmäiset 10 laukkua ovat nyt löytäneet omistajan. Palaute on ollut kannustavaa ja kehittävää!

Vuonna 2012...

... jatkan edelleen kurottautumista kohti valoa, tavoitteita ja unelmiani!