...siankärsämöä rumana ja rumannimisenä eikä sitä edes tahtonut poimia koska se ei katkennut helposti. Mutta sehän onkin kaunis ja nimikin hupaisa, sitäpaitsi sitkeä!
Varhaisimmat muistikuvat olemassaolostani vievät minut Harjun vesitornin rinteeseen. Laskemaan mäkeä. Tänään Jyväskylän matkalla palasin tähän alkupisteeseen ja katsoin rinteeltä myös ensimmäisiin koti-ikkunoihini.
Kohtaan netissä, sattumalta, lapsuusystäväni vuosikymmenten takaa. Hänen mukanaan tulvivat muistot, mukavat sellaiset. Ollaan Koivukylässä ja Korsossa ajassa ennen kännyköitä ja internettiä. Melko huoletonta ja kivaa elämää. Eikä elämä ole kuljettanut meitä kovinkaan kauas. On kuin meille, radan varrella kasvaneille olisi silloin luotu joitain yhteisiä suuntaviivoja elämään.