
Tauon jälkeen pääsin aloittamaan lenkkeilyn. Olin kuin laitumelle päästetty varsa, jolla intoa oli enemmän kuin taitoa. Ilmoittauduin myös kevään puolimaratonille. Olen siis sitonut nauhani tiukasti ja saanut kiintopisteen kevääseen.
Kuvia ja sanoja arjen keskeltä löytyneistä ilon ja onnen hetkistä.
Myönnän, olen riippuvainen lenkkeilystä. Roudaan itseni säännöllisen epäsäännöllisesti ulos ja katson mitä voidaan tehdä. Jos en ehdi pitkää lenkkiä, menen lyhyen. Pienikin happihyppely saa aikaan ihmeitä. Pitkällä hitaalla voi aktiivisesti miettiä ja työstää asioita tai kuunnella keskittyneesti musiikkia. Ylämäkeen piiskaavaa rockia... Parasta lenkkeily on ystävän kanssa. Sellaisen lenkin jälkeen on aivan uudestisyntynyt olo.
