Vävyä ja tytärtä lenkittämässä

#storfjellet

Hammerfestin kirkon torni ja risti

Purple moment

Leppoisaa Joulua! Cheery Christmas!

Civil twilight

Eilen oli vuoden lyhin päivä. Tänään jo vähän pidempi. Civil twilight (=porvarillinen hämärä) kesti 3 tuntia 36 minuuttia. Hämärilläkin on eri tasoja. Aika mielenkiintoista minusta. 

Kotiinpaluu

Kuu valaisee lumiset tunturit ja laskee sillan vuonoon. Revontuliviuhkat heiluttavat ja niiden välistä tähdet tuikkivat. Olemme tulleet kotiin.

Sinivalkoinen 2. adventti

Illalla joulukonsertissa kuvassa näkyvässä kirkossa.

Nå tennes tusen julelys

Kyllä voi tankkerikin olla nätti

Arctic Discoverer

Auringonlasku...

...kun ei noussut. Kävi kuitenkin lähellä ja antoi kuitenkin valoa. Kaamos on mielestäni epäonnistunut sana. Siitä tulee mieleen kaamea loska. Mørketid on paljon parempi. Tähän mennessä mørketid on ollut kaunis ja sininen.

Pepperkakebyen 2015

Lovely Pepperkakebyen på Arktisk kultursenter. Avajaiset tänään ja auki Arktisen Kulttuurikeskuksen aulassa Hammerfestissa tästä eteenpäin jouluun asti.

Sininen hetki

...on kauneinta mitä tiedän. Täällä ne ovat erityisen hienoja.

Good morning...

...Hammerfest!

Mørketid

1. day

Hyvästelimme auringon

Mies maiseman äärellä

Must on tullu...

Ruijan muija

Good night Hammerfest

Maailman keskoslasten päivänä...

Mandi kuvassa 16 päivän ikäinen.

Mandi syntyi yllättäen hätäsektiolla rv 29+2, mitoin 1020g ja 36cm. Ensimmäisen päivän oli hengityskoneessa, sitten pärjäsi lisähapella. Parin kilon kokoisena ja parin kuukauden ikäisenä pääsimme kotiin kasvamaan lisää. 
TAYSissa keskoshoito oli loistavaa ja meitä kannustettiin hoitamaan vauvaa itse mahdollisimman paljon ja pitämään kenguruhoidossa. 

Olemme yhä kiitollisia TAYSin henkilökunnalle!
Nyt Mandi on terve ja tarmokas opiskelijanainen.

Morning walk in the sunset

Glass art made by nature

Hurtigruten saapumassa Hammerfestiin

Aamulla taivas antoi...

...räntää. Tuntureiden pintaan sitä jäi, muualta se suli. Päätin pitää katseeni korkeammalla, tuntureilla. 

Tunturipalloilua

Tänään katselin lähelle ja kauas

Ajattelin lämmöllä heitä, jotka olen menettänyt. Rakkaan isoäitini. Tärkeät tätini. Mieheni mummit. Rakkaan isäni, joka oli menetyksistä raskain. 

Illalla sytytin kynttilän, ja ajattelin lisää, erityisesti isää.

Hän oli ehdottoman luotettava ja oikeudenmukainen. 

Kaikin tavoin hyvä ihminen. 

Muistelen isää muulloinkin. Rakkaudella.
Saatan hymyillä, kyynel silmäkulmassa.
Isän kuvissa näen välähdyksiä lapsistani ja sisaruksistani.
Ja lapsissa näen isää, hänen eleitään ja ilmeitään.
Mieheni napsuttelee sormiaan kuten isäni ennen.
Kuulen isää Varpusessa jouluaamussa, pähkinöiden särkemisäänessä, lintujen kevätlauluissa...
Hän meihin jäi.

Lumi

Saatiin lumi maiseman lisukkeeksi.

Monenväriset talot...

...sopivat hyvin samaan rinteeseen.

Salenilla

lasten kanssa. 

Lempipaikassa...

...rakkaiden kanssa. Ihana Forsølin hiekkaranta!

Syksyn kukat

Jaloittelimme...

...Muroleen kanavalla.

Lenkillä...

...nautin maisemista, selvittelen ajatuksiani, suunnittelen, ideoin, ratkaisen ongelmia, eli töitäkin siis teen, valokuvaan, hymyilen, joskus sateella voin itkeäkin, olen hiljaa, juttelen itselleni (joskus ihan ääneenkin), kuuntelen musiikkia tai puheohjelmaa... Olen tehnyt juoksemisesta itselleni nautinnon. Jos on huono päivä, jalat tukossa ja juokseminen tuntuu kurjalta, kävelen. Kuuntelen itseäni ja kroppaani. Teen mitä kulloinkin huvittaa kunhan jalat liikkuvat. Ja sateella... juoksen sateessa. Olen huomannut, että lenkillä asiat saattavat ratketa itsekseen. Joskus lähtöä tulee jahkailtua, olisi helpompi rotkahtaa sohvalle. Jälkeenpäin ei ikinä, koskaan ole kaduttanut.

Eräs ilta...

Päivä oli ollut työteliäs meille kaikille. Illansuussa päätimme tehdä pienen retken tunturiin. Valitsimme kohteeksemme pienen tunturin, jonka ruskaiseen rinteeseen ilta-aurinko paistoi. Olimme haltioituneita!

Rinteessä valo- ja väriterapiassa

Alas jo menossa. En meinaa pysyä perässä maiseman takia.

Italialainen viikko Hammerfestissa

Italiensk uke i Hammerfest. På fjellen også. 

Høstfarger 2

Helgestart

Viikonloppu alkoi Forsølin hiekkarannalla.

Viikon sateet ja tuulet olivat laantuneet. Työt jätettiin hetkeksi. Vanhin poika oli tullut kotiin lomille.

Pikkuveli & isoveli

Solen skinner i Håja

Høstfarger

Syksy ja maaruska aloittelee.

Mine fölgevenner

Seuralaiseni

Blåbær

Nää vaan kasvaa ja kasvaa...

På bibliotek

Löysin itselleni Norjan kielen oppikirjan. On muitakin, mutta tämä on erityisen kiinnostava. Kirjastossa Suomi oli hyvin edustettuna ja esillä: oli käännöskirjallisuutta mutta myös oma "Finsk" hyllykkö. Ihan itse hankin kirjastokortin, norjaksi. Tänään asiointi sujui jo paremmin.
Eilen hankin norjalaisen liittymän. Ei ollutkaan niin yksinkertaista, monia asioita piti selvittää. Norjaksi. Olin sen jälkeen niin väsynyt, että makasin pari tuntia peiton alla. 

Mollafjellet

Päivänkakkarat tunturipuron rinteillä matkalla ylös. 

Tänään tein patikoinnin Mollafjelletille yksin. 8v oli retkeillyt mielestään eilen tarpeeksi ja halusi tehdä tänään mitä huvitti. Hän halusi ja sai olla kotona. Seuraani liittyi väliin pari poroa ja se tuntui oikeasti mukavalta. Lupasin itselleni, että voin aina kääntyä takaisin jos tuntuu pahalta, olen kuitenkin jonkin verran korkean paikan kammoinen ja pitää ymmärtää rajansa. Liikaa ei saa pelottaa. Mutta täällä, näillä loivilla tuntureilla, olen siedättänyt itseäni. Koska haluan.

Miehen ottama kuva minusta Mollalla.

Huipulla laitoin miehelle tekstarin: ota kuva, oon huipulla. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että mies otti ensin kuvia väärästä tunturista kunnes löysi minut Mollalta :). 

Palasin kotiin toista reittiä. Hieman pelotti lähteä tuntematonta polkua mutta uteliaisuus voitti pelon. Halusin oppia muitakin reittejä Mollalle. Polkuja menee eri puolilla tunturia. Aina voi valita toisen polun. Se on mielenkiintoista. Tämä polku tuli aivan tuohon kaupungin keskustan nurkille. 

Forsøl

Forsølistä löysimme ihanan poukaman, jossa kohtasimme...

...kärpän (røyskatt). Löydätkö kuvasta? 

Asiantuntija varmisti sen... hännästä. Se oli kiinnostunut meistä kuten mekin siitä. Se oli vikkeläjalkainen ja juoksi kivien taakse tullakseen taas esiin.

Porot näyttivät tuntevan olonsa hyvinkin kotoisaksi saarekkeellaan.

 Puistossa seuraamme liittyi tutumpi nelijalkainen...

 ...joka näytti olevan lähdössä mukaamme kotimatkallekin.