keskiviikko 9. tammikuuta 2008
Kuinka kaunis onkaan hän... / Lost and found
Tänään juuri kun piti viedä isot pojat luistelemaan, tarjota samalla autokyydillä pikkuiselle päiväunimahdollisuus, tarkistaa vanhimman lapsen tilatun koulukirjan sijainti maailmankartalla ja viimeistellä ja lähettää tarjous heti edellisen tapahtumasarjan jälkeen... tajusin, ettei avainnippuani löydy mistään. Yksi istui jo luistimet jalassa eteisen lattialla, pikkuinen itki sylissäni, kolmas ja neljäs olivat vuoroin puhelimen päässä ja soitin myös miehelle jospa hänellä olisi kaksi avainnippua mukanaan. Ei! Etsin kaikki taskut ja laukut, pöydänpäällyset, kirjahyllyn reunukset... Kunpa avain löytyisi miehen hallusta, ei tarvitsisi olla niin vihainen itselleen. Lopulta tuskaisten etsintöjen jälkeen löysin avaimet siististi kaappiin viikatun kevyttoppatakkini taskusta. Miten kauniilta avaimet näyttivätkään levätessään siinä taskun pohjalla.