Tunturilta alas on tyyli vapaa

Oi pilvet pilvet

Voi taivas!

Pretty in pink

Hammerfest

Aurinko ei vielä nouse horisontin yläpuolelle...

...lähellä jo on. Täältä näkee miten aurinko nyt sijoittuu eri vuorokauden aikaan.

Kalasatama

Iltapäivällä Hammerfestissa

Tieteellistä selitystä punaiselle taivaalle: aurinko matalalla ja ohuet pilvet korkealla. http://www.nrk.no/finnmark/derfor-er-himmelen-farget-rod-i-nord-1.12737552

Iltapäivärusko

Mikä päivä!: Ensin aamulla mitä kaunein raikas aamurusko. Iltapäivällä upea lämmin iltarusko. Illalla ja yöllä revontulet. Yritin niiden välissä pakertaa töitä ja nukkuakin vaikka vaikeeta oli keskittyä.

Kaamos olikin kaunista

Klo 11 oli jo tosi valoisaa. Tämä kuva otettu klo 14 aikaan.

Hfest

Hammerfest, sen kirkko ja Hurtigrutenkin tuolla etelän suuntaan menossa.

Ensin näin siitä unta. Säännöllisesti, vuoden verran. Ajelin pitkin tuntemattoman kaupungin teitä: vuoroin linja-autolla, autolla, junalla ja vuoristojunalla. Olin aina kyydissä ja pelkääjän paikalla. Tiet ja radat olivat mäkisiä ja mutkikkaita, usein liukkaita ja joskus näin jyrkän tien varoitusmerkin. Vauhti oli aina kova olosuhteisiin nähden, pelkäsin, siksi luokittelin ne painajaisiksi.
Kun mies sai unelmatyöpaikan ja teimme päätöksen muutosta Hfestiin (näin hänen ottamansa kuvat ja sanoin heti: kyllä). Silloin ne unet loppuivat kuin seinään. Nyt kun olemme muuttaneet tänne, unet tuntuvat oudon tutuilta. Juuri tässä vuonon sopukassa olen ajellut vuoristoradalla, tai ainakin melkein.

Snowdune

Melkein jo lämmittää

Lähdin tunturiin ikävää pakoon. Isommat lapset lähtivät etelään päin varhain aamulla. Aamu oli siksi haikea ja talo tuntui tyhjältä.

Ehkä näytin yksinäiseltä tai eksyneeltä kulkiessani tunturissa. Vastaan tuli pariskunta ja oikein pysähtyivät juttelemaan. Tuntui mukavalta. Olen tottunut väistelemään. Täällä hymyillään ja tervehditään. Jutun juurta löysimme alkuun maisemasta ympärillämme...