Olen kaivannut auringon lämpöä ja kevättä tänään niiin paljon! Flunssainen pää hahmotti vain harmaata ja vihlovan kylmää. Rohtojen avulla selvisin iltaan, vain välttämättömät työt hoitaen. Päiväni kirkkain väri - lasillinen itsepuristettua appelsiinimehua. Aah!
Hauska idea: "minuus tuolina". Pakko koettaa millainen olisin tuolina. Mitä valitsin ja miksi? Paljon kertoisi sekin, mitä jäi kuvan ulkopuolelle.
Tällä kertaa saan isot pojat mukaan. Vanhempi heistä jättäytyi pois nähdessään veljen minuuden. Liian samanlainen. Trumpetti olisi päässyt mukaan mutta oli koulussa.
Kaikkialla on valkoista. Hanki, taivas, leijuvat lumihiutaleet. On tilaa ja avaruutta, ajatuksiin asti. On hetki, kun kaikki on mahdollista. Tyhjä paperi. Värien ja sanojen tulla. Maalaan muistiin tämän toivon ja valon.
Pilvet puhuttelevat minua. "Oi, nuo kauniit, leijailevat, väsymättömät pilvet! Tietämättömänä lapsena rakastin niitä, katselin enkä aavistanut, että itsekin kiitäisin pilven tavoin läpi elämän - vaeltaen, kaikkialla vieraana, vaappuen ajan ja iankaikkisuuden välillä. " Herman Hesse, Alppien poika
Autoilijoita varoitetaan ties mistä vaaroista ja keleistä. Entä kauniit näkymät, joka hetki muuttuva panoraama? Autoilijaparka joutuu pinnistelemään yrittäessään pitää katseensa tiessä ja ajonsa hallinnassa.
Jouduin eilen ajamaan kohti auringonlaskua.
Ei auttanut edes sivuikkunaan vilkaisu. Näkymä oli yhtä kaunis.
"Kun ajattelen valoisimpia ja synkimpiä hetkiä omassa ja läheisteni elämässä, huomaan että ystävyys on kiertynyt niihin kaikkiin kuin luja, näkyvä, murtumaton side. Hyvinä aikoina se on vahvistanut keskinäistä antamista ja saamista. Hädän aikoina siitä tuli ankkuri, viimeinen johon saattoi turvautua, luotsiasema, usein jopa pelastusrengas." Carl Zuckmayer
Nykyajan sähkösaunoja pääsee liian helpolla. Nappia vain painetaan: naps ja siinä. Meillä on toisin. Nimittäin käytämme saunaa myös varastona. Hyllyt ja kaikki kun on. Kun meillä kysytään "kuka lämmittäis saunan?" se tarkoittaa kunnon saunanlämmityspuuhastelua.
Lunta pidätelläksemme teimme tyttären betonista tekemälle Onni-koiralle seuraksi äitikoiran. Sen hahmo ohenee ja muotoutuu joka päivä. Pikku pakkasta saisi tulla.
Jollain kummallisella tavalla, hieman ristiriitaisesti, kaipasin tänään kesää ja talvea yhtäaikaa. Se oli sellaista positiivista kaipausta enkä tiedä kumpaa kaipasin enemmän. Miten rikasta on, kun meillä on kesä ja talvi ja kaikki mahdollinen siltä väliltä. Ja varsinkin kaikkea siltä väliltä.
Meillä pelataan aika ajoin yhteisinä vapaailtoina Carcassonne-nimistä lautapeliä. Joku on keksinyt paitsi hauskan idean pelille myös rahasammon. Nimittäin peliin tulee säännöllisesti uusi lisäosa, mikä täytyy tietysti hankkia (ei meillä silti ole kaikkia). Se kuitenkin tuo myös pelaajille uutta vivahdetta peliin. Onnea hyvän pelin suunnittelijalle!
Poppelikadun varrella on kaunis vanha kaivo. Ihailen sitä usein ohikulkeissani. Miten paljon iloa arkeen tuottavat tällaiset arjen kaunottaret, hyvin suunnitellut käyttöesineet. Lusikka, jossa on suuhun ja käteen hyvältä tuntuva muotoilu ja silmän ruokaa. Tällä kaivolla ei tosin enää ole varsinaista funktiota kuin tuomassa syvyyttä menneestä ajasta ja tämä design-ilo.
Myönnän, olen riippuvainen lenkkeilystä. Roudaan itseni säännöllisen epäsäännöllisesti ulos ja katson mitä voidaan tehdä. Jos en ehdi pitkää lenkkiä, menen lyhyen. Pienikin happihyppely saa aikaan ihmeitä. Pitkällä hitaalla voi aktiivisesti miettiä ja työstää asioita tai kuunnella keskittyneesti musiikkia. Ylämäkeen piiskaavaa rockia... Parasta lenkkeily on ystävän kanssa. Sellaisen lenkin jälkeen on aivan uudestisyntynyt olo.
Osallistun tällä kuvalla Valokuvatorstain voimaan liittyvään haasteeseen. Onko luonto ottanut voimakeinot käyttöön ilmaston puolesta? Terveiset Hitchcockille!
Kivaa alkaa tehdä välillä töitäkin. Se tuo elämään tulee ryhtiä ja rytmiä. Tosin teen töitä vielä pitkään pehmeällä laskulla eli vähän ja kotona. Nyt kun vasta aloittelen, se tuntuu suorastaan juhlalta. Väliin kilpailemme miehen kanssa kumpi saa tehdä töitä. Lapsi- ja kotivastaava joutuu hoitamaan montaa asiaa yhtä aikaa, kun taas se, joka tekee "oikeita töitä" saa ajatella vain yhtä asiaa.
Lumi on mielestäni kaunein suomenkielinen sana. Se tuntuu mukavalta suussa sanoa ja näyttää kirjoitettuna lempeältä. Se tuo mieleen valon ja valkoisen pumpulimaisen pehmeyden. Se kertoo tunnelmia elämän eri ajoilta niin kauas taaksepäin kuin jaksaa muistaa ja kun eteen liittää sanan ensi, tunnelma vain tihenee.
Kohtaan netissä, sattumalta, lapsuusystäväni vuosikymmenten takaa. Hänen mukanaan tulvivat muistot, mukavat sellaiset. Ollaan Koivukylässä ja Korsossa ajassa ennen kännyköitä ja internettiä. Melko huoletonta ja kivaa elämää. Eikä elämä ole kuljettanut meitä kovinkaan kauas. On kuin meille, radan varrella kasvaneille olisi silloin luotu joitain yhteisiä suuntaviivoja elämään.